Kun lapsi alkaa tavata sanoja itse, lastenromaanit ja niin sanotut chapter bookit ovat luonteva seuraava askel kuvakirjojen jälkeen. Siirtymä ei aina suju itsestään. Liian vaikea kirja voi viedä lukuinnon viikoiksi, ja liian helppo tuntuu koululaisesta vauvamaiselta. Tämä artikkeli auttaa vanhempia, isovanhempia ja kirjalahjan ostajia löytämään kirjan, joka sopii lapsen taitotasoon ja kiinnostuksen kohteisiin.
Chapter book, helppolukuinen vai lastenromaani?
Englanninkielinen termi chapter book tarkoittaa lyhyistä luvuista koostuvaa kirjaa, joka on tehty lapselle juuri lukemaan oppimisen jälkeiseen vaiheeseen. Sivuja on tyypillisesti 60-120, fonttikoko on tavallista suurempi ja kuvitusta on joka aukeamalla tai ainakin muutaman sivun välein.
Suomessa samaa kirjaryhmää kutsutaan usein helppolukuisiksi kirjoiksi tai alkulukijan kirjoiksi. Varsinainen lastenromaani on pidempi, 120-250 sivua, ja siinä on enemmän henkilöitä, sivujuonia ja vähemmän kuvia. Raja ei ole tarkka. Kustantajat merkitsevät lukutason takakanteen eri tavoin, joten kirjaa kannattaa selata itse ennen ostopäätöstä.
Kokenut lastenkirjojen myyjä katsoo ensin kolmea asiaa: rivin pituutta, lauseiden pituutta ja sitä, kuinka monta sivua on peräkkäin ilman kuvaa. Nämä kertovat vaikeustasosta enemmän kuin kanteen merkitty ikäsuositus.
Milloin lapsi on valmis lastenromaaneihin
Useimmilla suomalaislapsilla siirtymä osuu 7-9 vuoden ikään eli ensimmäiselle tai toiselle luokalle. Ikä on silti huono mittari. Osa lapsista lukee sujuvasti jo eskarissa, ja osalle lukeminen avautuu vasta kolmannella luokalla. Kumpikin on täysin normaalia.
Parempi merkki on se, jaksaako lapsi lukea itsekseen 10-15 minuuttia ja kertoa sen jälkeen, mitä tarinassa tapahtui. Jos sanojen tavaaminen vie kaiken energian, juoni katoaa ja lukeminen tuntuu työltä. Silloin kannattaa pysyä vielä hetken lyhyemmissä teksteissä.
Lapsen ikätasoon sopivista kirjoista kerrotaan tarkemmin artikkelissa lastenkirjan valinta iän mukaan.
Suomalaiset ja käännetyt suosikit alkulukijalle
Kotimaisessa lastenkirjallisuudessa on vahva perinne juuri tässä ikäryhmässä. Timo Parvelan Ella ja kaverit -sarja on luettu lukemattomissa alakouluissa, koska luvut ovat lyhyitä ja huumori toimii myös ääneen luettuna. Sinikka ja Tiina Nopolan Risto Räppääjä ja Heinähattu ja Vilttitossu ovat sukupolvesta toiseen kulkeneita sarjoja, joissa kuvitus kantaa tarinaa vielä vahvasti.
Käännöskirjoista Martin Widmarkin LasseMaijan etsivätoimisto sopii arvoitusten ystäville, ja Jeff Kinneyn Neropatin päiväkirja houkuttelee usein niitäkin lapsia, jotka eivät muuten tartu kirjaan. Sarjakuvamainen ulkoasu madaltaa kynnystä, vaikka tekstiä on enemmän kuin ensisilmäyksellä näyttää.
Kun lukeminen sujuu, edessä ovat pidemmät klassikot, kuten Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossu ja Tove Janssonin muumiromaanit. Niistä enemmän artikkelissa lastenkirjojen klassikot.
Hintataso on Suomessa melko vakaa. Kovakantinen helppolukuinen kirja maksaa kirjakaupassa tyypillisesti 18-28 €, pokkariversio 9-14 €. Sarjojen ensimmäisiä osia löytyy usein pokkarina, mikä on hyvä tapa testata, innostuuko lapsi sarjasta ennen kalliimpaa ostosta.
Myytti: ääneen lukeminen loppuu, kun lapsi oppii lukemaan
Yleinen ajatus on, että iltasatu jää pois, kun lapsi osaa lukea itse. Juuri tämä on yksi suurimmista syistä siihen, että lukuinto hiipuu kolmannen ja neljännen luokan tienoilla.
Lapsen kuullun ymmärtäminen on vuosia edellä omaa lukutaitoa. Kahdeksanvuotias jaksaa kuunnella ja ymmärtää kirjoja, joita hän ei vielä pysty lukemaan itse. Ääneen luettu Harry Potter tai Kepler62 rakentaa sanavarastoa ja motivaatiota, kun taas oma lukeminen harjaannuttaa tekniikkaa. Molempia tarvitaan.
Toimiva ratkaisu monessa perheessä on vuorolukeminen: aikuinen lukee sivun, lapsi seuraavan. Raskaissa kohdissa aikuinen voi ottaa pidemmän pätkän.
Ensimmäisen lastenromaanin valinta käytännössä
Ammattilainen aloittaa aina lapsen kiinnostuksen kohteista, ei ikäsuosituksesta. Hevosista innostunut lapsi lukee vaikeammankin tekstin, jos aihe kiinnostaa, mutta ei jaksa helppoakaan kirjaa aiheesta, joka ei puhuttele.
Kirjakaupassa toimii seuraava järjestys:
1. Kysy lapselta kolme asiaa, joista hän pitää juuri nyt.
2. Avaa kirja satunnaisesta kohdasta ja anna lapsen lukea yksi sivu ääneen.
3. Jos sivulla on yli viisi vierasta tai hankalaa sanaa, kirja on vielä liian vaikea omaksi luettavaksi.
4. Tarkista lukujen pituus: alkulukijalle sopii 4-8 sivun luku.
5. Selvitä, onko kirja sarjan osa. Sarja helpottaa seuraavan kirjan valintaa.
Poikkeus kannattaa tuntea. Jos lapsi on lukenut paljon kuvakirjoja ääneen aikuisen kanssa, hän saattaa kaivata itse luettavaksi kirjaa, jossa on edelleen runsaasti kuvia. Se ei ole taantumista. Laadukkaissa kuvakirjoissa ikäryhmittäin on myös vanhemmille lapsille suunnattuja teoksia, joissa teksti on yllättävän vaativaa.
Yleisimmät virheet siirtymävaiheessa
Liian vaikea kirja liian aikaisin. Vanhempi ostaa omasta lapsuudestaan tutun klassikon, joka on kirjoitettu 1950-luvun kielellä ja pitkin kappalein. Lapsi kokee epäonnistuvansa, vaikka vika on kirjan valinnassa.
Sarjakuvien ja Neropatin vähättely. Aikuinen saattaa pitää sarjakuvaa tai kuvituksella kyllästettyä kirjaa ”oikean lukemisen” esteenä. Tutkimus ja kirjastojen kokemus osoittavat päinvastaista: lapsi, joka lukee paljon jotain, siirtyy myöhemmin vaativampiin teksteihin helpommin kuin lapsi, joka ei lue mitään.
Kirjan valinta lapsen puolesta. Kirjalahjana annettu teos jää usein hyllyyn, jos lapsi ei ole saanut sanoa mielipidettään. Kirjakauppakäynti yhdessä toimii paremmin kuin yllätyslahja, varsinkin ensimmäisten omien romaanien kohdalla.
UKK
Minkä ikäiselle chapter book sopii?
Tyypillisesti 6-9-vuotiaalle, joka on juuri oppinut lukemaan. Ratkaisevaa on lukutaito, ei ikä: osa lapsista on valmis jo eskarissa, osa vasta kolmannella luokalla.
Pitäisikö lapsen lukea paperikirjaa vai äänikirjaa?
Äänikirja ei korvaa lukutekniikan harjoittelua, mutta se on erinomainen lisä. Kuunteleminen kasvattaa sanavarastoa ja kiinnostusta tarinoihin, joita lapsi ei vielä pysty lukemaan itse.
Mitä tehdä, jos lapsi lukee vain samaa sarjaa uudelleen?
Toistuva lukeminen vahvistaa sujuvuutta ja itsevarmuutta. Rinnalle voi tarjota saman tekijän muita kirjoja tai samantyylisen sarjan, mutta pakottaminen pois mieluisasta kirjasta harvoin kannattaa.
Kun kuvat vähenevät, tarina kantaa
Siirtymä kuvakirjoista lastenromaaneihin onnistuu parhaiten asteittain: ensin runsaasti kuvitettu helppolukuinen kirja, sitten lyhyistä luvuista koostuva sarja ja lopulta pidempi romaani. Ääneen lukemista kannattaa jatkaa koko ajan rinnalla. Valitse kirja lapsen kiinnostuksen ja lukutaidon mukaan ja anna hänen itse selata kirjaa ennen ostoa. Yksikin oikeaan aikaan osunut kirja voi saada lapsen innostumaan lukemisesta pitkäksi aikaa.