Tove Janssonin aikuisille kirjoitettu proosa

Tove Janssonin aikuisille kirjoitettu proosa

Moni lukija tuntee Tove Janssonin vain Muumien luojana eikä tiedä, että hän kirjoitti 1960-luvun lopulta lähtien lähes kymmenen teosta aikuisille. Tove Janssonin aikuisille kirjoitettu proosa on kotimaisen kirjallisuuden hiljaisia helmiä: se on lyhyttä ja tarkkaa, usein armotonta tekstiä yksinäisyydestä, taiteesta, vanhenemisesta ja ihmisten välisistä valtasuhteista. Tämä opas kertoo, mistä teoksesta kannattaa aloittaa, millaisia painoksia on liikkeellä ja mitä lukijan on hyvä tietää ennen kuin hän tarttuu ensimmäiseen kirjaan.

Muumilaakson jälkeen: kun Jansson vaihtoi lukijakuntaa

Jansson julkaisi viimeisen muumiromaaninsa Muumilaakson marraskuu vuonna 1970. Kirja on jo valmiiksi melankolinen, ja sen hahmot odottavat jotakuta, joka ei tule. Sitä on luontevaa pitää siirtymänä aikuisten kirjallisuuteen.

Ensimmäinen varsinainen aikuisille kirjoitettu teos oli kuitenkin Kuvanveistäjän tytär (Bildhuggarens dotter, 1968). Se koostuu lapsuusmuistoista, joissa kertojana on taiteilijaperheen tytär. Kertoja on lapsi, mutta kirja ei ole lastenkirja. Sen jälkeen ilmestyivät muun muassa novellikokoelma Kuuntelija (1971), Kesäkirja (1972), Aurinkokaupunki (1974), Nukkekaappi (1978), Kunniallinen petkuttaja (1982), Kivipelto (1984) ja Reilua peliä (1989).

Jansson kirjoitti ruotsiksi. Suomenkieliset laitokset ovat ilmestyneet WSOY:n kautta, ja suuren osan niistä on suomentanut Kyllikki Villa.

Kesäkirja – useimpien lukijoiden ensimmäinen kosketus

Kokenut kirjakauppias suosittelee aloittelijalle lähes aina Kesäkirjaa. Kirjassa pieni Sophia ja hänen isoäitinsä viettävät kesää saarella Suomenlahdella. Isä on paikalla, mutta pysyy taustalla. Luvut ovat lyhyitä, 5-10 sivun mittaisia kohtauksia, ja jokainen toimii omana kokonaisuutenaan.

Kirjan voima on siinä, mitä jätetään sanomatta. Sophian äiti on kuollut, mutta sitä ei juuri mainita. Isoäidin vanheneminen näkyy pieninä asioina: huimauksena, nukahteluna kesken lauseen ja haluna olla rauhassa. Tausta on omaelämäkerrallinen, sillä Sophian esikuvana oli Janssonin veljentytär Sophia Jansson ja isoäidin esikuvana Janssonin oma äiti Signe Hammarsten-Jansson.

Kesäkirja on myös kansainvälisesti Janssonin tunnetuin aikuisten teos. Englanninkielinen käännös on julkaistu NYRB Classics -sarjassa, ja vuonna 2024 ilmestyi elokuvasovitus The Summer Book, jossa isoäitiä esittää Glenn Close.

Novellit ja romaanit: mitä lukea seuraavaksi

Kesäkirjan jälkeen polku haarautuu. Novellien ystävälle luonteva jatko on Nukkekaappi tai Kuuntelija. Janssonin novellit ovat usein 10-20 sivun mittaisia ja päättyvät avoimesti, ja niissä käsitellään taiteilijan yksinäisyyttä, pakkomielteitä ja vanhoja ihmisiä, jotka eivät suostu olemaan sellaisia kuin heiltä odotetaan. Lyhyestä proosasta yleisemmin kiinnostuneelle löytyy lisää lukuvinkkejä artikkelista novellikokoelmat kiireiseen arkeen.

Romaaneista Kunniallinen petkuttaja on Janssonin teoksista synkin ja ehkä taitavin. Talvisessa rannikkokylässä laskelmoiva Katri Kling päättää päästä käsiksi vanhan lastenkirjakuvittajan Anna Aemelinin elämään ja rahoihin. Kirja kysyy, kumpi on rehellisempi: se joka myöntää olevansa laskelmoiva, vai se joka elää hyväntahtoisessa harhassa. Kirjassa on samaa jännitettä kuin hyvässä psykologisessa trillerissä, vaikka siinä ei tapahdu yhtään rikosta.

Reilua peliä kuvaa kahden ikääntyvän taiteilijanaisen, Jonnan ja Marin, yhteiselämää. Kirjan taustalla on Janssonin oma suhde graafikko Tuulikki Pietilään. Kirja on lempeä, mutta ei imelä, ja juuri sen arkisuus tekee siitä aikanaan rohkean.

Aurinkokaupunki erottuu muista teoksista, koska se sijoittuu floridalaiseen vanhainkotiin eikä Suomenlahden saaristoon. Se jää usein muiden kirjojen varjoon, mutta vanhenemisesta kiinnostunut lukija palkitaan.

Yleinen myytti: ”Janssonin aikuisten kirjat ovat muumeja ilman muumeja”

Moni olettaa, että Janssonin aikuisten kirjat ovat herttaisia saaristokuvauksia. Näin ei ole. Teksteissä on paljon kylmyyttä, kateutta, kuolemaa ja taiteilijan itsekkyyttä. Kunniallisen petkuttajan Katri Kling on yksi kotimaisen proosan kylmimmistä päähenkilöistä.

Toinen väärinkäsitys koskee lukemisen vaikeutta. Jansson ei ole vaikeaselkoinen modernisti. Lauseet ovat lyhyitä ja kieli on selkeää. Vaikeus on siinä, että tärkein asia jää usein rivien väliin. Lukijan, joka odottaa juonenkäänteitä, kannattaa lukea hitaammin kuin tavallisesti.

Painokset, hinnat ja mistä kirjat löytyvät

Tavallisimmin liikkeellä ovat WSOY:n uudet laitokset. Pokkari maksaa kirjakaupassa tyypillisesti 10-15 € ja kovakantinen 25-35 €. Muumien uuden suosion myötä myös aikuisten teoksia on tuotu uudelleen markkinoille, joten Kesäkirja ja Kuvanveistäjän tytär ovat yleensä hyllyssä isommissa kirjakaupoissa Helsingissä, Tampereella ja Turussa.

Pienemmillä paikkakunnilla kannattaa tilata kirja liikkeen kautta. Kirjakauppa saa tilauksen tavallisesti perille 3-7 arkipäivässä. Ruotsinkielisiä alkuteoksia on parhaiten saatavilla rannikon kaksikielisillä alueilla, esimerkiksi Porvoossa, Vaasassa ja Turussa, sekä Schildts & Söderströmsin julkaisemina laitoksina.

Antikvariaateista löytyy 1970- ja 1980-lukujen suomennoksia usein 5-15 eurolla. Kovakantiset ensipainokset suojapapereineen ovat keräilijöiden haluamia, ja niiden hinta vaihtelee kunnon mukaan selvästi enemmän. Kokenut keräilijä tarkistaa ensin suojapaperin ehjyyden ja painovuoden, sillä ilman suojapaperia teoksen arvo putoaa huomattavasti. Antikvariaattien kiertämiseen saa lisää vinkkejä artikkelista antikvariaatit Suomessa ja mitä niistä kannattaa etsiä.

Yleisimmät virheet Janssonin aikuisten proosaan tutustuessa

Ensimmäinen virhe on aloittaa väärästä päästä. Kivipelto ja myöhäiset novellit ovat hienoja, mutta ilman Kesäkirjan tai Kuvanveistäjän tyttären antamaa pohjaa ne voivat tuntua viileiltä ja etäisiltä.

Toinen virhe on ostaa Kesäkirja lahjaksi lapselle kansikuvan ja tekijän nimen perusteella. Kirja sopii hyvin lukevalle nuorelle, mutta sen teemat, kuten suru, kuolema ja vanheneminen, avautuvat kunnolla vasta aikuiselle. Lahjaksi kirja on parhaimmillaan isovanhemmalle tai aikuiselle, joka on lukenut muumikirjat lapsena.

Kolmas virhe on lukea novellikokoelma yhdellä istumalla. Janssonin novellit kannattaa lukea yksi kerrallaan, ja niiden väliin on hyvä jättää tauko. Peräkkäin luettuina samankaltaiset tunnelmat sulautuvat yhteen, ja yksittäisen tekstin terävyys katoaa.

Taustaksi: elämäkerrat ja lukupiirit

Janssonin elämän tunteminen syventää aikuisten proosan lukukokemusta, sillä lähes kaikissa teoksissa on omaelämäkerrallinen pohjavire. Hyviä taustateoksia ovat Boel Westinin laaja elämäkerta Tove Jansson – Sanat, kuvat, elämä ja Tuula Karjalaisen Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta. Zaida Bergrothin elokuva Tove (2020) taas avaa 1940- ja 1950-lukujen taiteilijaelämää.

Kesäkirja ja Kunniallinen petkuttaja ovat myös erinomaisia lukupiirikirjoja. Ne ovat lyhyitä, alle 200 sivua, ja herättävät eriäviä tulkintoja: onko Katri Kling roisto vai ainoa rehellinen ihminen koko kylässä? Jos lukuseura vielä puuttuu, artikkeli kirjakerhot ja lukupiirit Suomessa auttaa sopivan ryhmän löytämisessä.

UKK

Mistä Tove Janssonin aikuisten kirjasta kannattaa aloittaa?
Useimmille paras aloitus on Kesäkirja (1972). Se on lyhyt, rakenteeltaan helppo ja sisältää Janssonin keskeiset teemat: saariston, luonnon, vanhenemisen ja ihmisten väliset suhteet. Sen jälkeen voi siirtyä Kuvanveistäjän tyttäreen tai Kunnialliseen petkuttajaan.

Sopiiko Kesäkirja lapselle?
Kesäkirjaa voi lukea yhdessä 10-12-vuotiaan kanssa, mutta se on kirjoitettu aikuisille. Kirjan kuolemaa ja surua koskevat kohdat avautuvat kunnolla vasta aikuiselle lukijalle.

Kirjoittiko Tove Jansson aikuisten kirjansa suomeksi?
Ei kirjoittanut. Jansson kirjoitti kaikki teoksensa ruotsiksi, ja suomennokset ovat ilmestyneet pääosin WSOY:n kustantamina. Ruotsia osaava lukija saa alkukielestä irti vielä tarkemman rytmin ja sanavalinnat.

Yhteenveto: hiljainen klassikko omalle kirjahyllylle

Tove Janssonin aikuisille kirjoitettu proosa palkitsee lukijan, joka antaa tekstille aikaa. Aloita Kesäkirjasta, jatka Kunnialliseen petkuttajaan ja säästä novellikokoelmat rauhallisiin iltoihin. Pokkari maksaa 10-15 € ja antikvariaatista saa vanhan suomennoksen vielä halvemmalla. Kirjat ovat lyhyitä, mutta ne jäävät mieleen pitkäksi aikaa.

Anna pisteet

(ei vielä ääniä)

Arvostele, kommentoi tai kerro kokemuksista