Kotimainen sarjakuva on paljon laajempi kuin moni lukija arvaa, ja juuri siksi siihen voi olla vaikea tarttua. Tämä opas on tarkoitettu lukijalle, joka tuntee ehkä Fingerporin ja Muumit mutta ei tiedä, mistä löytää kotimaista sarjakuvaa stripeistä graafisiin romaaneihin. Artikkelin luettuasi tiedät, keitä tekijöitä kannattaa lukea, mitä albumit maksavat ja mistä ne löytyvät.
Kotimainen sarjakuva syntyi sanomalehtien sivuilla
Suomalaisen sarjakuvan perusta on lehdissä. Ola Fogelbergin Pekka Puupää ilmestyi ensimmäisen kerran 1920-luvulla, ja hahmosta tuli niin tunnettu, että Suomen sarjakuvaseura nimesi tärkeimmän tunnustuksensa Puupää-hatuksi. Hattu on jaettu vuodesta 1972 lähtien.
Tove Jansson vei Muumit sarjakuvaksi 1950-luvulla, kun lontoolainen The Evening News alkoi julkaista strippiä. Moni tuntee Muumit vain kirjoina ja animaatioina, vaikka stripit ovat Janssonin terävintä työtä. Niiden aikuismainen ironia toimii yhä. Kootut stripit ovat järkevin tapa aloittaa, ja ne ovat saatavilla myös suomeksi.
Myöhempiä klassikoita ovat Asmo Alhon Kieku ja Kaiku sekä Mauri Kunnaksen kuvakirjojen ja sarjakuvan rajalla liikkuvat teokset. Kunnaksen kirjat löytyvät lastenosastolta, mutta yksityiskohtien määrä palkitsee myös aikuisen lukijan.
Stripit, jotka koko Suomi tuntee
1990- ja 2000-luvulla sanomalehtistripeistä tuli taas kansanhuvia. Juba Tuomolan Viivi ja Wagner alkoi 1997, ja Pertti Jarlan Fingerpori on ilmestynyt Helsingin Sanomissa vuodesta 2007. Jarlan sanaleikit kiertävät työpaikkojen kahvihuoneissa ja somessa.
Strippialbumit ovat helppo ensimmäinen ostos. Pehmeäkantinen kokoelma maksaa tavallisesti 15-25 €, ja sen voi lukea pätkissä bussissa tai iltateen ääressä. Strippikokoelma on myös turvallinen kirjalahja, koska huumori on tuttua.
Stripit kertovat silti vain osan tarinasta. Joka tuntee kotimaisen sarjakuvan vain sanomalehdestä, ohittaa sen kunnianhimoisimman puolen.
Kotimainen sarjakuva taidemuotona – uudet tekijät
2000-luvulta lähtien suomalaisesta sarjakuvasta on tullut kansainvälisesti arvostettua taidesarjakuvaa. Matti Hagelbergin raaputustekniikalla tehdyt, absurdit kuvat ovat tunnistettavia ensisilmäyksellä. Tommi Musturin sanaton Samuel on käännetty useille kielille. Ville Tietäväisen Näkymättömät (Otava, 2011) kertoo paperittomista siirtolaisista. Teosta käytetään esimerkkinä siitä, mihin pitkä sarjakuvaromaani pystyy.
Uudemmista tekijöistä Emmi Valve, Hanneriina Moisseinen ja Kaisa Leka käsittelevät mielenterveyttä, sukuhistoriaa ja kehollisuutta tavalla, joka muistuttaa enemmän nykyproosaa kuin perinteistä sarjakuvaa. Jos lukija pitää Rosa Liksomin tai Pirkko Saision kaltaisista kotimaisista kirjailijoista, nämä teokset ovat luonteva seuraava askel. Laajempi katsaus muotoon löytyy artikkelista sarjakuvaromaanit aikuisille.
Graafinen romaani on hinnaltaan lähempänä kovakantista romaania. Kovakantinen sarjakuvaromaani maksaa yleensä 28-39 €, ja suurikokoiset taidealbumit voivat maksaa enemmänkin.
Pienkustantamot ovat genren sydän
Kokenut sarjakuvalukija katsoo ensin kustantajaa. Isot kustantajat, kuten Otava, WSOY ja Like, julkaisevat valikoituja nimiä. Suuri osa kiinnostavimmasta kotimaisesta sarjakuvasta ilmestyy kuitenkin pienkustantamoilta. Esimerkkejä ovat Huuda Huuda, Asema ja Arktinen Banaani. Pienpainatteet ja zinet maksavat usein vain 5-15 €.
Nämä teokset eivät aina päädy ketjukirjakaupan hyllyyn. Painokset voivat olla muutamia satoja kappaleita, ja loppuunmyyty nimi voi kadota vuosiksi. Erikoisliike tai suora tilaus kustantajalta on silloin varmin reitti. Sarjakuvaan keskittyvistä liikkeistä kerrotaan tarkemmin artikkelissa sarjakuvakaupat Suomessa.
Myytti: suomalainen sarjakuva on lasten ja vitsien laji
Yleinen väärinkäsitys on, että kotimainen sarjakuva tarkoittaa Aku Ankkaa ja vitsistrippejä. Aku Ankkaakin piirtää muuten suomalainen Kari Korhonen. Todellisuudessa merkittävä osa uutuuksista on aikuisille suunnattuja omaelämäkerrallisia, poliittisia tai kokeellisia teoksia. Niitä arvioidaan kulttuurisivuilla samaan tapaan kuin romaaneja.
Toinen myytti liittyy hintaan. Sarjakuvaa pidetään halpana kertakäyttöviihteenä, mutta laadukkaasti painettu albumi kestää lukemista vuosikymmeniä. Vanhoista Pekka Puupää -albumeista ja Muumi-strippien varhaisista painoksista keräilijät maksavat antikvariaateissa selvästi alkuperäistä hintaa enemmän, kun kunto on hyvä.
Yleisimmät virheet kotimaisen sarjakuvan hankinnassa
Ensimmäinen virhe on aloittaa liian vaikeasta teoksesta. Sanaton tai hyvin kokeellinen albumi voi tuntua aloittelijasta läpitunkemattomalta, jolloin koko laji jää sivuun. Ammattilainen suosittelee aloittamaan selkeästä kerronnasta, kuten Tietäväisen tai Valven teoksista, ja siirtymään kokeellisempaan vasta sen jälkeen.
Toinen virhe on olettaa, että teos on aina saatavilla. Pienkustantamon painos voi loppua puolessa vuodessa. Jos nimi kiinnostaa, se kannattaa ostaa ilmestymisvuonna tai tilata kirjakaupan kautta heti.
Kolmas virhe on ohittaa tapahtumat. Helsingin sarjakuvafestivaalit järjestetään vuosittain, ja niiden pöydissä myydään omakustanteita, joita ei löydy mistään muualta. Myös suurilla kirjamessuilla on sarjakuvaohjelmaa. Vinkkejä tapahtumiin löytyy artikkelista kirjamessut Suomessa.
Näin kokoat kotimaisen sarjakuvan lukulistan
Toimiva lukulista syntyy muutamassa vaiheessa:
1. Valitse yksi strippikokoelma, esimerkiksi Fingerpori tai Viivi ja Wagner, tutuksi lähtökohdaksi.
2. Lue yksi klassikko, kuten Janssonin Muumi-stripit, nähdäksesi lajin historian.
3. Kokeile yhtä pitkää graafista romaania isolta kustantajalta.
4. Osta festivaaleilta tai erikoisliikkeestä yksi pienkustantamon teos.
5. Seuraa Sarjakuva-Finlandia-ehdokkaita, koska lista kokoaa vuoden kiinnostavimmat nimet.
Tämä on poikkeus, jossa yleinen neuvo ”aloita klassikoista” ei välttämättä päde. Nuori lukija, joka on kasvanut mangan parissa, löytää usein helpommin tiensä suomalaisten nykytekijöiden pariin. Monen tekijän visuaalinen kieli on lähempänä mangaa kuin Pekka Puupäätä.
UKK
Mistä kannattaa aloittaa, jos ei ole lukenut kotimaista sarjakuvaa aiemmin?
Helpoin aloitus on strippikokoelma, kuten Fingerpori, tai Tove Janssonin Muumi-stripit. Pidempää tarinaa kaipaavalle Ville Tietäväisen Näkymättömät on selkeästi kerrottu ja palkittu graafinen romaani.
Paljonko kotimainen sarjakuva-albumi maksaa?
Pehmeäkantiset strippikokoelmat maksavat yleensä 15-25 €, kovakantiset graafiset romaanit 28-39 € ja pienkustantamoiden zinet 5-15 €. Antikvariaatista löytyy vanhempia albumeja edullisemmin, mutta harvinaiset keräilykappaleet voivat olla kalliita.
Löytyykö suomalaista sarjakuvaa e-kirjana tai äänikirjana?
Osa uutuuksista ilmestyy e-kirjana, mutta valikoima on suppea, ja kuvan ja tekstin rytmi toimii parhaiten painettuna. Äänikirjana sarjakuva ei käytännössä toimi.
Kotimaisen sarjakuvan pariin kannattaa palata
Kotimainen sarjakuva ulottuu Pekka Puupäästä ja Muumeista Fingerporiin sekä kansainvälisesti palkittuihin graafisiin romaaneihin. Kannattaa ostaa ainakin yksi strippialbumi, yksi pitkä teos ja yksi pienkustantamon julkaisu. Kun nämä kolme on luettu, oma maku on jo selvillä, ja seuraavan festivaalin myyntipöydät näyttävät aivan erilaisilta.