Homeen ja kellastumisen estäminen kirjahyllyssä on helpompaa kuin vaurioiden korjaaminen jälkikäteen, ja se alkaa siitä, missä ja miten kirjat säilytetään. Tämä artikkeli on kirjojen keräilijälle, perintökirjaston saaneelle ja tavalliselle lukijalle, joka on huomannut kirjahyllyssään ummehtuneen hajun tai ruskeita pilkkuja. Lopusta löytyvät käytännön ohjeet, joilla kokoelma pysyy kunnossa vuosikymmeniä.
Kirjat pilaantuvat yleensä hitaasti ja huomaamatta. Kun haju tai läikät huomataan, vahinko on usein ehtinyt levitä useaan niteeseen.
Miksi kirja homehtuu ja kellastuu
Home ja kellastuminen ovat eri ilmiöitä, vaikka ne näkyvät usein samassa kirjassa. Home on biologinen ongelma. Homeitiöitä on jokaisessa kodissa, ja ne alkavat kasvaa, kun ilman suhteellinen kosteus pysyy yli 65-70 prosentissa useita päiviä. Paperi, liima ja kangaskansi ovat homeelle hyvää ravintoa.
Kellastuminen on kemiallinen ilmiö. Puuhiokkeesta valmistettu paperi sisältää ligniiniä ja happoja, jotka hajoavat valon, lämmön ja hapen vaikutuksesta. Siksi 1950-1980-luvuilla painettu romaani voi olla selvästi ruskeampi kuin 1800-luvun rättipaperille painettu kirja. Pokkarit kellastuvat nopeimmin, koska niiden paperi on halvinta. Happovapaalle, ISO 9706 -standardin mukaiselle paperille painettu kovakantinen kirja kestää olennaisesti paremmin.
Kolmas tuttu ilmiö ovat ruosteenruskeat pilkut, joita antikvariaateissa kutsutaan nimellä foxing. Niiden syntyyn vaikuttavat sekä paperin metallijäämät että kosteus, joten ne ovat merkki siitä, että säilytysolot ovat olleet liian kosteat.
Oikea ilmankosteus ja lämpötila kirjahyllyssä
Kirjat säilyvät parhaiten, kun suhteellinen kosteus on 40-55 % ja lämpötila 16-21 °C. Tasaisuus on vähintään yhtä tärkeää kuin itse lukemat. Jos kosteus heittelee paljon, paperi ja kannet turpoavat ja kutistuvat vuorotellen, ja selät alkavat kieroutua.
Suomen ilmastossa tähän liittyy yksi erikoisuus. Talvella lämmitetyn kerrostaloasunnon ilma kuivuu usein 15-25 prosenttiin, mikä ei aiheuta hometta mutta haurastuttaa vanhoja nahkaselkiä. Syksyllä tilanne voi kääntyä päinvastaiseksi, varsinkin rintamamiestalon alakerrassa tai kesämökillä. Kokenut keräilijä hankkii ensimmäiseksi digitaalisen kosteusmittarin, joita saa rautakaupoista 10-30 eurolla. Mittari kertoo viikossa enemmän kuin mikään arvio.
Kirjahyllyn sijoittaminen ja käytännön toimet
Hyllyn paikka ratkaisee usein enemmän kuin mikään muu. Ulkoseinä on talvella sisäseiniä viileämpi, ja kosteus tiivistyy kylmälle pinnalle. Kirjojen ja seinän väliin kannattaa jättää 5-10 cm ilmarako. Avoin hylly on yleensä parempi kuin tiivis vitriini, ellei vitriinissä ole ilmanvaihtoa.
Ammattilainen etenee tavallisesti tässä järjestyksessä:
1. Mittaa: pidä kosteusmittaria hyllyllä 2-4 viikkoa ja kirjaa lukemat eri vuorokaudenaikoina.
2. Siirrä: nosta hylly irti ulkoseinästä ja pois kellarista, kylpyhuoneen vierestä ja patterin päältä.
3. Suojaa valolta: suora auringonvalo kellastaa kirjan selän muutamassa kesässä, joten aseta hylly ikkunasta sivuun tai käytä UV-suojakalvoa.
4. Järjestä väljästi: kirjat pystyyn niin, että ne tukevat toisiaan, mutta eivät ole puristuksissa, sillä ilman pitää kiertää.
5. Tarkista: selaa harvinaisimmat kirjat kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä.
Pölyäminen kuuluu samaan rutiiniin. Pöly sitoo kosteutta ja homeitiöitä, joten kirjojen yläreunat kannattaa pyyhkiä kuivalla mikrokuituliinalla tai imuroida pehmeällä harjasuuttimella. Lisää säilytyksestä yleisemmin kertoo artikkeli kirjojen säilytyksestä ja hoidosta kotona.
Yleisimmät virheet kirjojen säilytyksessä
Ensimmäinen virhe on kirjojen pakkaaminen muovipusseihin tai tiiviisiin muovilaatikoihin muuton tai varastoinnin ajaksi. Muovi pitää kosteuden sisällä, ja jos kirjat pakataan kosteana syyspäivänä, laatikko voi olla keväällä homeessa. Happovapaat pahvilaatikot ovat parempia, ja tavallisetkin pahvilaatikot ovat muovia parempia, jos varasto on kuiva.
Toinen virhe on uskoa, että mökki tai autotalli kelpaa talvisäilytykseen. Lämmittämättömässä tilassa kosteus voi nousta syksyllä yli 80 prosenttiin. Lapin tai Itä-Suomen mökillä talven pakkaset eivät auta, koska kevään sulamisvaiheessa kosteus tiivistyy kylmiin kirjoihin.
Kolmas virhe on homeisen kirjan jättäminen muiden joukkoon. Itiöt leviävät viereisiin niteisiin, joten epäilyttävä kirja eristetään heti.
Myytti: pakastaminen tappaa homeen
Usein neuvotaan laittamaan homeinen kirja pakastimeen. Pakastaminen ei kuitenkaan tapa homeitiöitä. Se pysäyttää kasvun, ja itiöt heräävät uudelleen, kun kirja palaa huoneenlämpöön ja kosteuteen.
Pakastamisesta on silti hyötyä, kun kirja on kastunut, esimerkiksi putkivuodon jälkeen. Kun märkä kirja pakastetaan tiiviissä pussissa, se ehtii homehtua ennen kuin konservaattori pääsee kuivaamaan sen hallitusti. Tämä on poikkeus, jossa muovipussi on oikea ratkaisu.
Toinen sitkeä uskomus on, että kellastunut sivu voidaan valkaista kotikonstein. Valkaisuaineet ja sitruunamehu kiihdyttävät paperin hajoamista. Arvokkaan kirjan käsittely kuuluu ammattilaiselle, ja apua löytää vaikkapa kirjansitojan palveluista.
Mitä tehdä, kun home on jo tullut
Pinnallinen, kuiva home voidaan usein poistaa kotona. Kirja kuivataan ensin huoneenlämmössä hyvin tuuletetussa tilassa, mieluiten ulkona varjossa poutapäivänä. Kuivunut home harjataan pehmeällä siveltimellä ulospäin, ja suojana käytetään hengityssuojainta, koska itiöt ärsyttävät hengitysteitä.
Jos home on tunkeutunut sivujen väliin tai kangaskanteen tai kirja haisee voimakkaasti pitkänkin tuuletuksen jälkeen, kotikonstit eivät enää riitä. Pokkarin kohdalla rehellinen ratkaisu on usein uusi kappale. Ensipainoksen tai perintökirjan kohdalla kannattaa kysyä konservaattorilta. Keräilijän kannattaa myös muistaa, että antikvariaatit hinnoittelevat foxingin ja kosteusvauriot selvästi alaspäin, joten säilytysolot vaikuttavat suoraan kokoelman arvoon.
UKK
Mikä on paras ilmankosteus kirjahyllylle?
Suhteellinen kosteus 40-55 % ja lämpötila 16-21 °C. Tärkeintä on, että lukemat pysyvät tasaisina eivätkä vaihtele jyrkästi vuodenaikojen mukaan.
Voiko kellastumisen pysäyttää?
Jo syntynyttä kellastumista ei voi kotikonstein perua, mutta sen etenemistä voi hidastaa merkittävästi. Kun kirjaa suojataan valolta ja lämmöltä ja ilmankosteus pidetään tasaisena, muutos hidastuu niin, että se näkyy vasta vuosikymmenten kuluessa.
Auttaako silikageeli kirjahyllyssä?
Silikageelipussit auttavat suljetuissa laatikoissa ja vitriineissä, mutta avoimessa hyllyssä niiden vaikutus on mitätön. Jos koko huone on kostea, apu löytyy ilmanvaihdosta tai ilmankuivaimesta, eikä pienistä pusseista.
Pitkäikäisen kirjakokoelman perusta
Homeen ja kellastumisen estämiseen riittää useimmiten kolme asiaa: kosteusmittari, ilmarako seinän ja kirjojen välissä sekä hylly pois suorasta auringonvalosta. Nämä maksavat yhteensä alle 50 euroa ja suojaavat kokoelmaa, jonka arvo voi olla tuhansia euroja tai mittaamaton tunnearvo. Kun hyllyn selaa läpi keväällä ja syksyllä, ongelmat huomataan ennen kuin ne leviävät kirjasta toiseen.