Lukupäiväkirja on yksinkertainen tapa muistaa, mitä on lukenut, mitä kirjasta jäi mieleen ja mihin suuntaan oma lukeminen on menossa. Moni aktiivinen lukija huomaa vuoden lopussa, ettei muista puoliakaan keväällä lukemistaan romaaneista. Luettujen kirjojen kirjaaminen ratkaisee tämän ongelman, ja sen lisäksi siitä on yllättävän paljon apua uusien kirjojen valinnassa.
Tämä artikkeli on tarkoitettu lukijalle, joka haluaa pitää kirjaa lukemisestaan mutta ei tiedä, kannattaako valita vihko, sovellus vai taulukko. Lopuksi tiedät, millainen järjestelmä sopii sinun lukutapaasi ja miten se pysyy käytössä myös helmikuun jälkeen.
Mitä lukupäiväkirjaan kannattaa kirjata
Toimivassa lukupäiväkirjassa on vähintään kirjan nimi, kirjailija ja lukemisen päivämäärä. Nämä kolme tietoa riittävät jo luettujen listaksi. Varsinainen hyöty syntyy kuitenkin muutamasta lisärivistä.
Kokenut lukija merkitsee yleensä myös formaatin (kovakantinen, pokkari, e-kirja vai äänikirja), mistä kirja tuli (kirjasto, kirjakauppa, antikvariaatti, lahja) ja lyhyen arvion. Arvioksi riittää 1-3 lausetta: mikä kirjassa toimi, mikä ei ja kenelle sitä voisi suositella. Pitkiä esseitä ei tarvita.
Yksi kohta jää usein huomaamatta: miksi kirja päätyi luettavaksi. Kun vuoden aikana on kirjattu, että kolme parasta lukukokemusta tulivat lukupiirin tai kirjakaupan myyjän suosituksesta ja kolme pettymystä bestsellerlistan kärjestä, sillä tiedolla on jo käyttöä seuraavalla kirjakauppakäynnillä.
Vihko, sovellus vai taulukko – lukupäiväkirjan muodot vertailussa
Paperinen vihko on edelleen suosituin tapa, eikä syyttä. Tavallinen A5-vihko maksaa 3-8 €, ja varsinaiset lukupäiväkirjat valmiine kenttineen löytyvät kirjakaupoista ja paperikaupoista tyypillisesti hintaan 15-30 €. Käsin kirjoittaminen hidastaa sen verran, että kirjasta tulee pohdittua vielä hetki lukemisen jälkeenkin. Huono puoli on se, että tietoja ei voi hakea: viiden vuoden kohdalla on vaikea selvittää, montako dekkaria tuli luettua.
Sovelluksista tunnetuimmat ovat Goodreads ja The StoryGraph. Goodreadsissa on valtava kirjatietokanta ja sosiaalinen puoli, mutta kotimaisten pienkustantajien teokset ja suomennokset puuttuvat siitä usein tai ovat väärin luetteloituja. StoryGraph tekee lukemisesta tilastoja tunnelman, tahdin ja kirjallisuuslajin mukaan. Äänikirjapalveluissa, kuten BookBeatissa ja Storytelissa, on oma kuunteluhistoria, mutta se katoaa käytöstä, kun tilauksen lopettaa.
Taulukko (Excel tai Google Sheets) on tylsin vaihtoehto, mutta siihen tiedot säilyvät parhaiten. Sarakkeisiin tulevat esimerkiksi nimi, kirjailija, kustantaja, sivumäärä, laji, formaatti, arvosana ja päivämäärä. Muutaman vuoden jälkeen taulukosta näkee yhdellä suodatuksella, että kotimaista kaunokirjallisuutta luettiin vuonna 2024 kaksi kertaa enemmän kuin käännöksiä.
Moni pitkään lukenut päätyy yhdistelmään: muistiinpanot vihkoon ja perustiedot taulukkoon tai sovellukseen kerran kuussa.
Näin aloitat luettujen kirjojen kirjaamisen
Ammattilainen ei aloita täydellisestä järjestelmästä. Hän aloittaa siitä kirjasta, joka on parhaillaan kesken. Toimiva aloitus etenee näin:
1. Valitse yksi muoto (vihko, sovellus tai taulukko) ja pysy siinä vähintään kolme kuukautta.
2. Päätä 4-6 kenttää, jotka täytät jokaisesta kirjasta, ja kirjoita ne ylös.
3. Kirjaa kirja heti, kun se on luettu tai kesken jätetty. Viikon päästä tunnelma on jo haalistunut.
4. Lisää takautuvasti ne kirjat, jotka muistat kuluvalta vuodelta, mutta älä yritä rekonstruoida koko elämän lukuhistoriaa.
5. Käy merkinnät läpi kerran vuodenajassa ja katso, mitä niistä voi päätellä.
Kesken jätetyt kirjat kannattaa merkitä omaksi ryhmäkseen. Ne kertovat omasta mausta usein enemmän kuin luetut.
Myytti: lukupäiväkirja on koululaisten pakkopullaa
Monille lukupäiväkirja tuo mieleen yläkoulun äidinkielen tehtävän, jossa piti tiivistää juoni ja analysoida henkilöhahmot. Siksi koko ajatus tuntuu aikuisena raskaalta. Aikuisen lukupäiväkirja on kuitenkin aivan eri asia: sitä ei arvostele kukaan, eikä juonta tarvitse selostaa.
Kokeneiden lukijoiden muistiinpanot ovat usein lyhyitä. Yksi lainaus, joka jäi mieleen. Yksi lause siitä, miltä kirja tuntui. Merkintä siitä, että Rosa Liksomin tai Tommi Kinnusen kirja kannattaa lukea uudelleen kymmenen vuoden päästä. Jos tavoitteena on palata säännöllisen lukemisen pariin, kevyt kirjanpito tukee sitä paremmin kuin mikään lukutavoite. Tästä kerrotaan lisää artikkelissa lukutaidon kehittämisestä aikuisena.
Kirjallisuushistoriassa on oma perinteensä lukijoiden muistiinpanoille. Monien kirjailijoiden päiväkirjat ja kirjeenvaihto ovat täynnä huomioita luetuista kirjoista, eivätkä ne ole kouluaineita vaan elävää ajattelua.
Yleisimmät virheet lukupäiväkirjan pitämisessä
Liian raskas pohja. Kahdentoista kentän lomake näyttää hienolta tammikuussa, mutta maaliskuussa sen täyttäminen alkaa tuntua työltä ja kirjaaminen loppuu. Jos jokin kenttä jää kolmesti peräkkäin tyhjäksi, se kannattaa poistaa.
Lukumäärän tuijottaminen. Goodreadsin vuosihaaste ja muut lukutavoitteet saavat helposti valitsemaan ohuita kirjoja määrän kasvattamiseksi. Tuhatsivuinen historiallinen romaani jää lukematta, koska se ”maksaa” kolme kirjaa. Jos huomaat toimivasi näin, laske sivuja tai lukuhetkiä kirjojen sijaan, tai jätä tavoite kokonaan pois.
Arvosanojen inflaatio. Kun lähes jokainen kirja saa neljä tähteä viidestä, arvosanoista ei ole jälkikäteen hyötyä. Toimiva nyrkkisääntö on, että täydet pisteet saa korkeintaan 3-5 kirjaa vuodessa.
Lukupäiväkirja osana lukupiiriä ja lukuhaasteita
Lukupiirissä lukupäiväkirjasta on konkreettista hyötyä. Keskustelu kuukauden takaisesta romaanista on paljon antoisampi, kun muistiinpanoissa on sivunumerot kohtiin, jotka herättivät ärsytystä tai ihastusta. Jos lukupiiriä ei vielä ole, vinkkejä löytyy artikkelista kirjakerhot ja lukupiirit Suomessa.
Suomessa on myös vakiintuneita lukuhaasteita, kuten pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastojen vuosittainen lukuhaaste, jossa on 50 kohtaa. Tällaiset haasteet sopivat hyvin lukupäiväkirjan rinnalle, koska ne ohjaavat lukemaan kirjallisuuslajeja, joihin ei muuten tarttuisi: runokirjaa, sarjakuvaa, elämäkertaa tai scifiä. Haasteesta ei kuitenkaan pidä tehdä pakkoa. Jos kohta jää täyttämättä, se ei ole epäonnistuminen.
Poikkeus yleiseen neuvoon koskee äänikirjojen kuuntelijoita. Lyhyet muistiinpanot kannattaa sanella puhelimeen heti kuuntelun jälkeen, koska äänikirjasta ei jää mieleen yhtä paljon visuaalisia ankkureita, kuten sivun ulkoasua tai kansikuvaa.
UKK
Kuinka pitkiä lukupäiväkirjan merkintöjen pitäisi olla?
Useimmille riittää 2-5 riviä kirjaa kohden: perustiedot, arvosana ja yksi tai kaksi lausetta omia ajatuksia. Pidemmät muistiinpanot kannattaa kirjoittaa vain kirjoista, jotka todella herättivät ajatuksia.
Kannattaako kesken jätetyt kirjat kirjata?
Kannattaa. Kesken jätetyistä kirjoista näkee, millaiset kirjallisuuslajit, kertojaratkaisut tai kirjailijat eivät toimi omalla kohdalla, ja se säästää rahaa seuraavalla kerralla kirjakaupassa.
Onko sovellus parempi kuin paperinen lukupäiväkirja?
Ei välttämättä. Sovellus on parempi tilastoihin ja hakuun, paperi taas pohdiskeluun ja muistamiseen. Paras valinta on se muoto, jota oikeasti jaksaa käyttää vuoden ympäri.
Yhteenveto: pieni vaiva, pitkä muisti
Lukupäiväkirja ei vaadi kalliita välineitä eikä kirjallista lahjakkuutta. Kun kirjaat jokaisesta kirjasta muutaman perustiedon ja lauseen omia ajatuksia, kertyy muutamassa vuodessa arvokas kuva omasta lukuhistoriasta. Siitä näkee, mitkä kirjailijat, kustantajat ja suosittelijat ovat osuneet kohdalleen.
Aloita tänään siitä kirjasta, joka on yöpöydälläsi. Vuoden päästä muistat sen edelleen.