Tieteiskirjallisuus on yksi kirjallisuuden laajimmista ja monipuolisimmista lajityypeistä, ja aloittelijalle valikoiman runsaus voi tuntua ylivoimaiselta. Tässä artikkelissa käydään läpi, mistä teoksista scifin pariin kannattaa lähteä, millaisia alalajeja tarjolla on ja miten löytää juuri itselle sopivat kirjat ilman, että ensimmäinen kokemus latistuu liian raskaaseen teokseen.
Miksi tieteiskirjallisuus kannattaa aloittaa oikeista teoksista
Moni luopuu tieteiskirjallisuudesta ensimmäisen huonosti valitun kirjan jälkeen. Tyypillinen virhe on tarttua suoraan 1960-luvun kovaan scifiin, jossa fysiikan kaavat vievät enemmän tilaa kuin juoni – teos kuten Larry Nivenin ”Ringworld” (1970) on nautittava, mutta vaatii jo pohjatietoa lajityypistä.
Aloittelijalle toimivat parhaiten teokset, joissa tarina ja hahmot kantavat, tieteellinen pohdinta tulee mukaan luontevasti. Kokenut kirjakauppias suosittelee usein ensin tarinavetoista scifiä ja vasta myöhemmin siirtymistä kovempaan, teknisempään päähän.
Aloittelijalle sopivat klassikot
Muutama teos on osoittautunut vuosikymmenten varrella toimivaksi sisäänheittäjäksi lajiin.
Ray Bradbury: Fahrenheit 451 (1953) – lyhyt, tiivis dystopia kirjojen polttamisesta yhteiskunnassa, joka on kieltänyt lukemisen. Noin 190 sivua, helppolukuinen ja filosofisesti antoisa.
Ursula K. Le Guin: Pimeän vasen käsi (1969) – sukupuolettomasta yhteiskunnasta kertova teos, joka yhdistää antropologista pohdintaa ja koskettavaa ihmissuhdetarinaa. Hyvä esimerkki siitä, että scifi voi olla yhtä lailla yhteiskuntakritiikkiä kuin avaruusseikkailua.
Isaac Asimov: Säätiö (1951) – galaktisen imperiumin romahdusta ja tulevaisuuden ennustamista käsittelevä sarja, joka sopii lukijalle, joka pitää suurista ideoista ilman raskasta teknistä sanastoa.
Andy Weir: Yksin Marsissa (2011) – nykyaikainen, huumoripitoinen selviytymistarina, joka on monelle toiminut porttina koko lajityyppiin elokuvasovituksen ansiosta.
Näistä kannattaa valita yksi, ei neljää kerralla. Yksi luettu ja loppuun asti nautittu teos vie lukuharrastusta eteenpäin paremmin kuin kolme kesken jäänyttä.
Tieteiskirjallisuuden alalajit lyhyesti
Scifi jakautuu useisiin alalajeihin, ja niiden tunteminen auttaa valitsemaan omaan makuun sopivan teoksen sen sijaan, että arvioi koko lajityyppiä yhden huonon kokemuksen perusteella.
Kova scifi (hard science fiction) nojaa tarkkaan fysiikkaan ja tekniikkaan – esimerkiksi Andy Weirin teokset. Space opera on laaja-alaista avaruusseikkailua ihmissuhdedraamoineen, kuten Frank Herbertin Dyyni-sarja. Dystopiat kuvaavat synkkiä tulevaisuudenyhteiskuntia, kuten Margaret Atwoodin ”Orjattaresi” tai George Orwellin ”1984”. Cyberpunk keskittyy teknologian ja yhteiskunnan rappioon, tunnetuin esimerkki on William Gibsonin ”Neurovelho” (1984). Aikamatkailutarinat ja first contact -kertomukset ovat omat lajinsa, joissa painopiste on usein juonivetoisempi kuin kovassa scifissä.
Näiden rajat ovat liukuvia. Sama teos voi olla yhtä aikaa space operaa ja dystopiaa, joten liian tiukkaa lajiluokittelua ei kannata pitää valintaperusteena.
Suomalaista tieteiskirjallisuutta unohtamatta
Kotimainen scifi on viime vuosina vahvistunut merkittävästi. Johanna Sinisalon ”Ennen päivänlaskua ei voi” (2000) yhdistää fantasiaa ja tieteiskirjallisuutta suomalaiseen arkeen, ja Emmi Itärannan ”Teemestarin kirja” (2012) kuvaa vedenniukkaa tulevaisuutta pohjoismaisessa maisemassa – kummastakin on hyvä lähteä liikkeelle, jos haluaa lukea scifiä, joka tuntuu tutulta ympäristöltään. Kotimaisia nykykirjailijoita ja heidän tuotantoaan voi selata laajemmin suomalaisia nykykirjailijoita käsittelevästä artikkelista.
Kirjaformaatin valinta – pokkari, kovakantinen vai äänikirja
Aloittelijalle formaattivalinta kannattaa tehdä lukutottumusten mukaan, ei hintalapun. Pokkari maksaa tyypillisesti 12–18 €, kovakantinen 25–35 € ja äänikirja kuukausitilauksena 10–17 € kuukaudessa palvelusta riippuen.
Pitkät space opera -sarjat, kuten Dyyni tai Säätiö, toimivat hyvin äänikirjana, koska tarinaa voi seurata työmatkalla tai kotitöiden lomassa – kertojan äänensävy kantaa hyvin genren dramatiikkaa. Tiiviimmät, ajatuksia herättävät teokset kuten Fahrenheit 451 taas kannattaa usein lukea painettuna, jotta lyhyisiin lukuihin ehtii pysähtyä. Formaattien eroja ja sopivuutta eri lukutilanteisiin on käsitelty tarkemmin äänikirjojen ja painettujen kirjojen vertailussa.
Yleisimmät virheet scifiin tutustuessa
Kolme virhettä toistuu erityisen usein aloittelijoilla.
Ensimmäinen on aloittaminen kesken sarjan – esimerkiksi Dyynin toisesta osasta ilman ensimmäistä. Maailma jää auki eikä hahmojen motiiveja ymmärrä. Toinen virhe on liian teknisen teoksen valinta ensimmäiseksi kirjaksi: jos scifi tuntuu fysiikan oppikirjalta, syy ei ole lajityypissä vaan väärässä aloitusteoksessa. Kolmas virhe on lukea vain yhden aikakauden teoksia. 1950–60-lukujen scifi eroaa suuresti 2010-luvun teoksista niin tyylillisesti kuin aihevalinnoiltaan, ja pelkkiin klassikoihin jämähtäminen antaa vinoutuneen kuvan siitä, mitä laji nykyään tarjoaa.
Yleinen väärinkäsitys tieteiskirjallisuudesta
Yleinen luulo on, että tieteiskirjallisuus vaatii lukijalta tieteellistä koulutusta. Todellisuudessa suurin osa lajin klassikoista ja nykyteoksista rakentuu ihmissuhteiden, yhteiskunnan ja etiikan pohdinnalle – tekniikka on kehys, ei sisältö. Le Guinin ja Atwoodin teoksia luetaan yliopistojen kirjallisuudenlaitoksilla nimenomaan yhteiskunta- ja sukupuolikysymysten käsittelyn takia, ei fysiikan takia.
Mistä löytää tieteiskirjallisuutta omalta paikkakunnalta
Monessa yleiskirjakaupassa scifi-hylly on suppea, mutta erikoistuneemmat liikkeet ja antikvariaatit tarjoavat usein laajemman valikoiman vanhempaa scifiä edullisemmin. Kannattaa myös kysyä henkilökunnalta suosituksia – kokenut myyjä osaa usein poimia juuri oikean teoksen, kun kertoo lyhyesti, mistä on aiemmin pitänyt. Vinkkejä sopivan kirjakaupan löytämiseen eri paikkakunnilta on koottu kirjakaupan valintaa käsittelevään artikkeliin. Jos tieteiskirjallisuuden rinnalle kiinnostaa myös lähisukuinen fantasia, aiheeseen pääsee kiinni fantasiakirjojen klassikoita ja uutuuksia esittelevästä artikkelista.
UKQ
Mikä on paras ensimmäinen tieteiskirja aloittelijalle?
Ray Bradburyn ”Fahrenheit 451” on toimiva aloitus, koska se on lyhyt, juonivetoinen ja käsittelee tuttuja teemoja kuten sananvapautta ja teknologian valtaa ilman raskasta tieteellistä sanastoa.
Pitääkö tieteiskirjallisuutta lukea julkaisujärjestyksessä?
Sarjamuotoisissa teoksissa, kuten Dyyni tai Säätiö, kyllä – juoni ja maailmanrakennus etenevät osasta toiseen. Itsenäisissä teoksissa, kuten Le Guinin tai Atwoodin romaaneissa, julkaisujärjestyksellä ei ole väliä.
Sopiiko tieteiskirjallisuus äänikirjana kuunneltavaksi?
Kyllä, erityisesti pitkät space opera -sarjat toimivat hyvin äänikirjana. Tiiviimmät, filosofisesti painottuneet teokset kannattaa usein lukea painettuna, jotta ehtii pysähtyä lukujen väliin.
Yhteenveto
Tieteiskirjallisuuteen tutustuminen kannattaa aloittaa yhdestä tarinavetoisesta, kohtuumittaisesta teoksesta – ei sarjan keskeltä eikä raskaimmasta klassikosta. Kun ensimmäinen kirja osuu kohdalleen, alalajien kirjo avautuu luontevasti seuraavaksi, ja kotimainen scifi tarjoaa vielä oman, tutulta tuntuvan näkökulman koko lajityyppiin.