Suomalaiset klassikot muodostavat selkärangan, jota vasten koko kotimainen kirjallisuus edelleen peilautuu – ja niiden tunteminen auttaa lukijaa ymmärtämään paremmin myös tämän päivän uutuuksia. Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä Mika Waltarin Sinuheeseen ja aina 2020-luvun palkituimpiin nykyromaaneihin asti kotimainen kaunokirjallisuus on kulkenut pitkän matkan, jonka virstanpylväät kannattaa tuntea, oli kyse sitten lukupiiriin valmistautumisesta tai lahjakirjan etsimisestä.
Miksi Aleksis Kiven Seitsemän veljestä on yhä lähtöpiste
Vuonna 1870 ilmestynyt Seitsemän veljestä oli aikanaan skandaali – kriitikko Ahlqvist repi teoksen arvostelussaan käytännössä riekaleiksi, koska veljesten kansanomainen kieli ja rosoinen huumori eivät sopineet 1800-luvun sivistyneistön makuun. Juuri tämä rosoisuus on kuitenkin osoittautunut kestäväksi: teos kuvaa suomalaista itsenäistymisprosessia yksilötasolla, kun Jukolan veljekset pakenevat ensin yhteiskuntaa metsään ja palaavat lopulta osaksi kylän elämää.
Kiven merkitys ei rajoitu tähän yhteen romaaniin. Nummisuutarit ja Kanervala osoittavat, että hän liikkui yhtä lailla näytelmässä ja runoudessa, ja monille lukijoille juuri Nummisuutarit on helpompi sisäänheitto Kiven maailmaan kuin tiiviisti kirjoitettu pääteos. Kokenut kirjakauppias suosittelee usein aloittamaan nykysuomennetusta tai selityksin varustetusta painoksesta, sillä 1870-luvun kieli voi yllättää nykylukijan.
Mika Waltari ja kansainvälinen läpimurto
Jos Kivi loi kansalliseepoksen arjen tasolla, Mika Waltari vei suomalaisen kirjallisuuden maailmalle. Sinuhe egyptiläinen ilmestyi 1945 ja on käännetty yli 40 kielelle – se on edelleen yksi maailman käännetyimmistä suomalaisromaaneista. Waltari kirjoitti sen sodan jälkeisessä Suomessa, ja teoksen pessimistinen ihmiskuva heijastelee vahvasti aikakauden traumoja, vaikka tapahtumat sijoittuvatkin muinaiseen Egyptiin.
Waltarin tuotanto on huomattavasti Sinuhea laajempi: historialliset romaanit kuten Turms kuolematon ja Mikael Karvajalka sekä dekkarisarja komisario Palmusta osoittavat kirjailijan monipuolisuuden. Moni lukija yllättyy siitä, että sama kirjailija kirjoitti sekä painavaa historiallista proosaa että kevyempää viihdettä – tämä kaksijakoisuus kannattaa muistaa, kun etsii Waltaria ensimmäistä kertaa.
Sotienjälkeinen aika ja realismin nousu
1940- ja 1950-luvuilla kotimainen kirjallisuus kääntyi voimakkaasti kohti realismia. Väinö Linnan Tuntematon sotilas (1954) muutti tavan, jolla suomalaiset puhuvat sotakokemuksesta – teos kuvasi sotaa rivimiehen näkökulmasta ilman sankaripatosta, mikä herätti julkaisuvuonna kiivasta keskustelua. Linnan myöhempi Täällä Pohjantähden alla -trilogia laajensi saman ajanjakson kuvausta maaseudun luokkajakoihin ja itsenäistymisen jälkeisiin jännitteisiin.
Samaan aikaan vaikutti Pentti Saarikoski, joka toi modernismin suomalaiseen runouteen ja käänsi muun muassa Odysseian ja Ulysseksen. Klassikoiden lukemisessa kannattaa muistaa, että proosan ja runouden klassikot täydentävät toisiaan – jos Linna kertoo mitä tapahtui, Saarikoski kertoo miltä aika tuntui sisältäpäin.
Naiskirjailijoiden pitkä matka kaanoniin
Suomalaisen klassikkokaanonin yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä on, että se koostuisi lähes pelkästään miehistä. Todellisuudessa esimerkiksi Minna Canth kirjoitti jo 1880-luvulla yhteiskuntakriittisiä näytelmiä kuten Työmiehen vaimo ja Anna Liisa, jotka käsittelivät naisten oikeuksia ja työväenluokan asemaa vuosikymmeniä ennen kuin aihe nousi laajempaan keskusteluun. Myöhemmin Marja-Liisa Vartio ja Eeva Joenpelto toivat naisten arjen ja sisäisen maailman keskiöön tavalla, joka poikkesi selvästi Linnan tai Waltarin sotasankaruudesta.
Tämä on hyvä muistaa myös silloin, kun etsii historiallisia romaaneja tietyltä aikakaudelta – naiskirjailijoiden teokset avaavat usein saman ajan täysin toisenlaisesta kulmasta kuin tunnetuimmat sotaromaanit.
Klassikoiden painokset – mihin kiinnittää huomiota
Klassikkoa ostaessa kannattaa tietää, että saatavilla on tyypillisesti useita eri painoksia: alkuperäistekstiin nojaava tieteellinen laitos, nykylukijalle mukautettu kielellisesti päivitetty versio sekä pokkariversio, joka on usein 12–20 € kalliimpien 25–35 € maksavien sidottujen laitosten rinnalla. Kiven kohdalla eroa on erityisen paljon, sillä alkuperäiskielinen 1870-luvun teksti eroaa huomattavasti nykysuomennoksista. Waltarin ja Linnan teoksissa erot ovat pienempiä, mutta kansikuvat ja esipuheet vaihtelevat painoksittain merkittävästi.
Yleisin virhe on ostaa halvin saatavilla oleva painos tarkistamatta, onko kyseessä lyhennelmä. Esimerkiksi Tuntemattomasta sotilaasta on liikkeellä sekä Linnan alkuperäinen, kustantajan aikanaan sensuroima teksti että 2000-luvulla julkaistu täydellinen käsikirjoitusversio – nämä kaksi eroavat toisistaan useilla kymmenillä sivuilla. Painosten eroista ja siitä, kannattaako valita ensipainos vai pokkari, kertoo tarkemmin oma artikkelimme aiheesta.
Klassikoista nykypäivän kotimaiseen kirjallisuuteen
Yleinen myytti on, että suomalaiset klassikot olisivat jotenkin irrallaan tämän päivän kirjallisuudesta. Todellisuudessa moni nykykirjailija käy suoraa dialogia edeltäjiensä kanssa: Sofi Oksanen käsittelee Puhdistuksessa samaa 1900-luvun historiaa kuin Linna, mutta virolaisnaisten näkökulmasta, ja Kari Hotakainen jatkaa Kiven perua olevaa maalaisyhteisön kuvausta omalla, ironisemmalla otteellaan. Klassikoiden lukeminen avaa siis myös nykykirjallisuutta – huomaa yhtäläisyydet ja jatkumot, kun tutustuu suomalaisiin nykykirjailijoihin tarkemmin.
Kirjamessuilla, erityisesti Helsingin Kirjamessuilla lokakuussa, klassikot ja nykykirjallisuus asetetaan usein tarkoituksella samaan keskusteluun – paneelit saattavat käsitellä esimerkiksi sitä, miten Linnan sotakuvaus näkyy tuoreissa historiallisissa romaaneissa.
Usein kysytyt kysymykset
Mistä kannattaa aloittaa, jos suomalaiset klassikot ovat vieraita?
Useimmille toimivin aloituspiste on Väinö Linnan Tuntematon sotilas, koska kieli on lähempänä nykysuomea kuin Kiven teoksissa ja tarina etenee selkeästi. Waltarin Sinuhe egyptiläinen sopii hyvin toiseksi teokseksi, sillä se avaa toisenlaisen, historiallisen ja kansainvälisen näkökulman.
Kannattaako lukea Seitsemän veljestä alkuperäiskielellä vai nykysuomennoksena?
Ensikertalaiselle nykysuomennos tai selitetty laitos on usein parempi valinta, koska 1870-luvun murreilmaisut ja vanhahtava kielioppi voivat viedä huomion itse tarinasta. Alkuperäistekstiin kannattaa palata myöhemmin, kun teoksen juoni ja henkilöt ovat jo tuttuja.
Löytyykö vanhoja painoksia edullisesti antikvariaateista?
Kyllä – klassikoita painetaan jatkuvasti uudelleen, joten 1960–1980-lukujen painoksia löytyy antikvariaateista tyypillisesti muutamalla eurolla, kun taas ensipainokset ja numeroidut erikoispainokset voivat maksaa huomattavasti enemmän keräilyarvon vuoksi.
Yhteenveto
Kivestä Waltariin ja Linnaan kulkeva linja ei ole pölyttynyt kaanon, vaan yhä elävä keskustelu, jota nykykirjailijat käyvät eteenpäin. Kun valitsee ensimmäistä klassikkoaan, kannattaa miettiä ennemmin omaa lukukokemusta – kieltä, pituutta, aihepiiriä – kuin sitä, mikä teos on virallisesti ”tärkein”. Parhaimmillaan yksi hyvin valittu klassikko avaa oven kokonaiseen ketjuun myöhempiä teoksia, jotka vastaavat siihen tai kirjoittavat sen uudelleen omasta ajastaan käsin.